Laatiako avioehtosopimus vai testamentti vai molemmat?

30.3.2015

Avioehtosopimuksella voidaan poistaa avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen kokonaan tai osittain. Avioehto voidaan rajoittaa koskemaan vain avioerotilanteita, jolloin avioliiton päättyessä puolison kuolemaan omaisuus jaetaan normaalisti

Avioehtosopimus ei vaikuta siihen, miten varoja avioliiton aikana käytetään. Puolisot voivat pääsääntöisesti vapaasti määrätä omaisuudestaan. Tästä poikkeuksena yhteisenä kotina käytetty kiinteistö, jonka myymiseen tarvitaan aviopuolison suostumus. Leskellä on avioliittolain mukaan oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon.

Avioehdon oikeusvaikutukset syntyvät vasta, kun suhde päättyy avioeroon tai toisen puolison kuolemaan.

Avioliiton päättymisen jälkeen suoritetaan omaisuuden ositus. Jos avioehtoa ei ole, omaisuus jaetaan normaalisti tasan. Tällöin varakkaampi puolisoista voi joutua maksamaan toiselle puolisolle tasinkoa.

Suomen aviovarallisuusjärjestelmä eroaakin monista muista maista, joissa tällaista käsitettä ei tunneta. Mikäli tasingon maksaminen johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen, ositusta voidaan Suomen lain nojalla sovitella. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia.

Avioehtosopimuksen laatimisen tarve liittyykin kysymykseen, halutaanko omaisuus avioliiton päättyessä jakaa tasan.

Kun puolisot menevät naimisiin nuorina eikä kummallakaan ole merkittävää varallisuutta, avioehtoa ei yleensä pidetä tarpeellisena. Eri asia on, jos toinen puolisoista perii merkittävän varallisuuden tai jos hän esimerkiksi yrittäjänä on ansainnut poikkeuksellisen suuren omaisuuden.

Myös silloin kun puolisoilla on lapsia aikaisemmista liitoista, avioehtosopimuksen tekeminen on usein paikallaan. Avioehdolla voidaan sulkea avio-oikeus molempien kaikkeen omaisuuteen, mikä on yleisin käytäntö.

Toisaalta avio-oikeus voidaan poistaa myös osittain tai vain toiselta puolisolta.

Yksipuolisesti poissulkeva avioehto on harvoin järkevä. Tällöin vain toisen puolison omaisuus on ositettavaa omaisuutta ja vähävaraisempi voi joutua maksamaan tasinkoa rikkaammalle puolisolle.

Avioehto on jäämistö- ja verosuunnittelun väline

Viime vuosituhannen loppuun saakka avioehtosopimusta käytettiin vain avio-oikeuden poissulkemiseen tai rajoittamiseen. Vuonna 2000 korkein oikeus antoi ratkaisun, jonka mukaan avioehtosopimus voitiin tehdä myös ehdollisena. Oli mahdollista sopia, että avioliiton päättyessä avioeron takia kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, mutta avioliiton purkautuessa toisen puolison kuolemaan leskelle jää normaali avio-oikeus puolison omaisuuteen.

Ennakkotapauksen jälkeen on ollut hyvin yleistä sopia, että leskelle annetaan kuolintapauksissa avio-oikeus joko toisen kaikkeen omaisuuteen tai sen osaan.

Tällöin vähemmän varakkaalle leskelle jää pesämuna tulevaa elämää varten. Leskelle voidaan jättää avioehdossa esimerkiksi käteistä rahaa, osakkeita, yhteinen asunto tai tietty prosenttiosuus jäämistöstä. Tällainen avioehtosopimus lähenee oikeusvaikutuksiltaan testamenttia.

Korkeimman oikeuden linjauksen jälkeen onkin käyty paljon keskustelua siitä, onko avioehdon ja testamentin raja liiaksi hämärtynyt: voidaanko avioehtosopimuksella sopia kuolemanvaraisista asioista vai pitäisikö niistä määrätä testamentilla? Yksi nykyistä, väljempää käytäntöä puolustava seikka liittyy verosuunnitteluun.

Lesken avio-oikeuden perusteella saama tasinko on verovapaata. Siitä ei makseta perintöveroa toisin kuin testamentilla saadusta omaisuudesta. Avioehto on määrämuotoinen sopimus, jossa on oltava kaksi todistajaa ja joka on rekisteröitävä maistraatissa. Avioehtosopimuksen muuttaminen edellyttää aina molempien puolisoiden suostumusta.

Testamentin kanssa toimitaan toisin. Vaikka testamentinkin muotovaatimukset ovat tiukat, se voidaan aina peruuttaa tai muuttaa tekemällä uusi testamentti eikä sitä tarvitse rekisteröidä.

Koska testamentilla ei voida kumota aikaisemmin tehtyä avioehtosopimusta, sitä sovelletaan vasta, kun omaisuus on puolisoiden välillä avioehtosopimuksen mukaan ositettu.

Täydentää keskinäistä testamenttia

Avioehtosopimuksen laatimisen tarve on vähäisempi silloin, kun kysymyksessä on ydinperhe, jossa on vain yhteisiä lapsia. Jos puolisoilla on lapsia aikaisemmista suhteista tai paljon omaa varallisuutta, tarve aviovarallisuuden sääntelylle on suurempi.

Sopivin ratkaisu riippuu aina asiakkaan elämäntilanteesta ja odotuksista jäämistönsä suhteen. Kovin monimutkaista avioehtoa kannata tehdä, sillä tilanteet ja omistusolot muuttuvat ja tämä voi myöhemmin johtaa ennakoimattomaan lopputulokseen.

Avioehtosopimuksen lisäksi laaditaan usein keskinäinen testamentti tai molemmat puolisot tekevät erilliset testamenttinsa.

Hyvin yleistä on laatia keskinäinen testamentti, jossa molemmat puolisot määräävät jäämistöstään samalla tavalla. Monesti sovitaan, että leskelle jää jäämistön käyttöoikeus lopullisen omistusoikeuden siirtyessä lesken kuoltua lapsille. Tällöin perintöveroa ei makseta kuin kerran.

Erilliset testamentit puolisot tekevät yleensä tilanteissa, kun heillä ei ole yhteisiä lapsia tai lainkaan rintaperillisiä. Myös silloin kun puolisot elävät avosuhteessa, on testamentti ainoa tapa sopia omaisuuden siirrosta avopuolisolle.

Avioehtosopimus koskee vain aviopuolisoita

Uusi avoliittolaki ei poistanut testamentin laatimisen tarvetta, jos omaisuutta halutaan siirtyvän elonjääneelle avopuolisolle. Puolisoiden muuttaessa vakituisesti asumaan ulkomaille, jäämistöön ja aviovarallisuuteen sovelletaan pääsääntöisesti vakituisen asuinmaan lakia.

Jos aviopuolisot esimerkiksi viettävät eläkepäiviä Espanjassa ja toinen kuolee, lähtökohtana on, että avioliiton päättymiseen, aviovarallissuhteisiin ja perimykseen sovelletaan Espanjan lakia. Tämä voi johtaa yllättäviin ja erilaisiin lopputuloksiin kuin Suomen lain mukaan toimittaessa.

Suosituksena onkin tehdä Suomessa avioehtosopimus, jossa määrätään, että siihen sovelletaan Suomen lakia. Lainvalintasäännöksen lisääminen on syytä huomioida myös silloin, kun suomalainen avioituu ulkomaalaisen kanssa, joka ei ole asunut Suomessa.

Yllättäviä tilanteita voi syntyä maissa, joissa aviovarallisuusjärjestelmä on kotimaisesta poikkeava. Ulkomainen tuomioistuin voi tulkita esimerkiksi osituksen kohtuullistamista toisin kuin Suomessa.

Jos avioehtosopimuksessa ei ole määräystä sovellettavasta laista, tämä voi johtaa tulkinnanvaraisiin tilanteisiin puolisoiden aviovarallisuutta tai jäämistöä myöhemmin jaettaessa.

Avioehtosopimusta täydentäen voidaan testamentissa tai lahjakirjassa poistaa lahjan- tai testamentinsaajan puolison avio-oikeus lahjoitettuun tai testamentattuun omaisuuteen. Lahjakirjaan tai testamenttiin otettu määräys sulkee aviopuolisoiden avio-oikeuden, vaikka heillä ei olisi keskenään tehtyä avioehtosopimusta.

Yksipuolisen määräyksen lisäämistä pitäisi aina miettiä, kun vanhempi tekee lahjakirjaa tai testamenttia lapsilleen, siltä varalta ettei nuorempi sukupolvi huomaa tai ei välitä tehdä keskenään avioehtosopimusta. 

Jaa somessa